Katto uusiksi, entä muuta?

Nuohooja kävi mökillä torstaina 12.8. Hän osoittautui kyläläiseksi, oli asustellut koululla 60- ja 70-luvulla, ja tunsi kovin hyvin niin Mäkelät kuin Välimaat. Molempiin tämä puhelias veikko pitää selvästi paljon yhteyksiä. Hänen talvikalatraditioihinsa oli kuulunut poiketa Heikin kanssa Pentillä (Mäkinen meidän naapurissa) viemässä kalaa. Vaan ei taida Pentti enää tänä talvena tulla, hän murehti.

Molemmat piiput nuohooja totesi toimiviksi ja tarkoituksiinsa sopiviksi. Ei huolta eikä hätää niistä. Kaksi suullista huomautusta tuli kumminkin, sellaista, joista seuraavalla kerralla tulisi kirjallinen muikkari, jotta ainakin nuohooja olisi pessyt kätensä vastuusta.

Ensimmäinen huomautuksenaiheuttaja on hoidettu valmiiksi jo, mutta kerrottakoon tässä. Saunan ovenpielessä oli vajaan parinkymmenen sentin mittainen matka, jossa kiuas on vain lyhyen matkan päässä seinästä eli tulipinta helposti syttyvästä materiaalista. Miten oli mahtanut tuollainen aiemmin mennä läpi? Mehän muistamme, että mineriittilevy ei ole jatkunut koko kiukaan mittaa.

Tuomas ja Maria, alle kolmikuukautisesta Neelasta puhumattakaan, eivät olleet koskaan käyneet Ristisaaressa. Koska sellaisesta käynnistä oli ollut monesti ennenkin puhe, ajatus kutsua heidät paikalle syntyi nopeasti. Onneksi lomalaisilla oli aikaa. Mikko kipaisi Kangasalan Rautiassa sahauttamassa sopivankokoiset levyt (ja Tuomaksen tultua hurautti samaan kauppaan vielä toisenkin kerran, niin saatiin kaikki kiinnitystarpeet), ja Tuomas tunnetulla taidollaan laittoi levyt nätisti paikoilleen. Ei pitäisi tulla muikkaria.

Toinen asia on isompi. Nuohooja totesi katon sellaiseksi, josta oletettavasti voisi kuvitella veden tulevan pian läpi. Kattoremontti on siis pantava alulle pian.

Keskustelua tarvitaan kuitenkin remontin laajuudesta. Lähdetäänkö minimimallista, jossa lähinnä vaihdetaan katemateriaali ja tutkitaan mahdolliset muut vauriot, mutta ei tehdä muuta? Vai ryhdytäänkö suunnittelijoiksi ja laitetaan asioita uuteen uskoon, jopa ihan talvilämpimäksi asti? Se edellyttäisi koskemista kaikkiin seiniin ja lattioihin, oikeastaan melkein kaiken uudelleen rakentamista. Entä sitten ne eri toiveet, joita on kuultu, keittiö toimivammaksi, kompostivessa sisälle, katto korkeammalle ja vinttiin huoneet (ja sinne portaat), roilon savea loitommalle kosteuden karkottamiseksi jne.? Kuka innostuu, kuka nimenomaan ei? Kuinka paljon on mahdollista panna rahaa remonttiin? Kuka kutsuttaisiin suunnittelijaksi?

Olen (kirjoittaja on siis Mikko) aiemmissa keskusteluissa ollut yleensä sitä mieltä, että pian olisi aika sopia mökin kohtalosta pitemmällä tähtäyksellä. Tällöin olen katsellut jo seuraavaan sukupolveen ja ajatellut, ettei kahdeksassa serkuksessa ja heidän (tulevissa) perheissään ole kykyä yhteisomistukseen, joten ajatuksissani on ollut, että jonkun on lunastettava koko komeus itselleen ja maksettava muut pois.

Nyt tuumaan, että ehkä olen ollut liian malttamaton ja tuominnut itsenikin ennenaikaisesti vainajaksi. Ehkä meidänkin sukupolvellamme on elinaikaa vielä, ihan moniaita vuosiakin. Koska aika ei ole ollut otollinen pesänjakoon, on jatkettava toistaiseksi nykyiseen tapaan. Silloin on vain otettava yhteisesti vastuu, koska omistus on yhteinen. Miten iso remontti siis? Mitä itse kukin toivoo?