Toukokuun lopussa Ristisaaressa kukki ainakin kaikki valkoinen: kuusamat, tuomet, pihlajat, omenapuu, kielot, kalliokielot. Rinne oli viime torstaina punaisenaan kohokkia. Vaikka oli vasta toukokuun loppu, niitettävääkin alkoi olla. Marjapuskien lähellä vuohenputkea on raivostuttavan paljon, niin kaunis kasvi kuin se onkin. Vuohenputkea paljon hankalampia hyötyviljelijöiden tai puutarhasta iloitsevien kiusankappaleita ei taida juuri olla. Isän askelten ja kädenjäljen puuttuminen näkyi tietenkin. Vaikka vapputalkoista oli vain nelisen viikkoa, polut olivat joistakin kohdin melkein ummessa. Varsinkin päiväkahviverannalta laiturille menevä polku oli ihan peitossa. Me kävimme Mumman kanssa laittamassa kasvimaan alulle. Ensimmäiseen lohkoon tuli sipulia, toiseen persiljaa ja tilliä ja loput sipuleista. Osa persiljasta on isän kasvattamaa ylivuotista, osa Suoraman taimimyymälän taimia ja on siellä vaollinen kylvettyäkin. Tillit kylvettiin. Lohkossa on myös iso kasvi, jota minä kutsuin lipstikaksi ja äiti palsternakaksi. Monta vuotta se varmaan on siinä terhakasti kasvanut. Kolmannessa lohkossa on kolme kesäkurpitsan tainta ja jotakin muuta, jota en enää muista. Vasemmalta puolelta järven puolelle kiertyvä isoin lohko on varsinkin mutkan kohdalta ja takaosaltaan mullanpuolesta vähäarvoisinta maata. Sen etuosaan laitoin erilaisia salaatteja sekä huvikseni pari basilikan tainta. Pimeys ja väsymys veivät voiton, joten aika monta lajia jäi kylvämättä. Sanna, Osmo ja Elina lienevät paraikaa mökillä, joten ehkä siemenet ovat jo maassa.
Vesi on kasveille melkein aina hyväksi, joten roiskitaan sitä niin saadaan satoakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti