Ristisaaressa ensilumen aikaan

Perhekunta voi huokaista helpotuksesta: Ristisaari on nyt saateltu talvilepoon - vihdoinkin, voi sanoa, sillä ensilumi satoi jo menneellä viikolla, ja lämpötila pysyttelee miinuksen puolella. Venettä ympäröi ohut riite, ja satanut vesi oli veneessä jäisenä möhkäleenä lisäämässä painoa, kun Laurin kanssa kahteen pekkaan kiskoimme sen rantatöyrään päälle. Käännetyksikin sen saimme herukkapensaiden viereen.

Vene oli Laurin suurin huolenaihe, minua taas jännitti kovasti, miltä sisällä näyttäisi. Helpotus oli suuri, kun kävi ilmi, että hiiret olivat uskoneet kerrasta. Yhtään uusia pipanoita ei ollut ilmaantunut. Nyt uteliaita tulokkaita on tylysti odottamassa kaksi hiiribaaria keittiössä ja pesuhuoneessa yksi. Jelenan perhe saa huolehtia, ettei vain vahinkoa pääse tapahtumaan!

Jääkaappia emme tyhjentäneet kokonaan, sinne jäi vielä ainakin oivariinia, silliä, anjovista, ketsuppia, sinappia, tuoremehua, ruokakermaa, ehkä jotain muutakin. Muissa kaapeissa on öljyä, etikkaa, säilykkeitä (mm. purkki tonnikalaa). Eväät ovat siis tarpeeen, mutta ihan kaikkea ei tarvitse kantaa. Pakastinkin jäi päälle. Vähitellen sekin pitää sammuttaa, mutta ensin olisi syytä syödä sitä tyhjemmäksi.

Aurinko paistoi, ja luminen maisema oli kaunis. Tyytyväisinä retkeemme lähdimme syömään lounasta Vanhaan Vienoon.

Unohtui kertoa, että menomatkalla kävimme Paapan haudalla sytyttämässä kynttilän uuteen, kauniiseen hautalyhtyyn.
Raportin marraskuisesta lauantaipäivästä antoi Mumma

Terveisiä hiirijahdista!

Sairaskäynti keskussairaalassa Kalle-apen luona toi Sannan kaupunkiin. Mökkireissu äidin kanssa antoi hetkeksi ihan muuta ajateltavaa: keittiössä olivat hiiret pitäneet kunnon pidot! Pahimman järkytyksen toi kuitenkin se hiirulainen, joka kyhjötti kahvikaapissa teelehtien seassa usean tunnin ajan. Ensimmäisen katsekontaktin jälkeen emme tohtineet tehdä asialle mitään, ihmettelimme vain vikisevää eläintä. Hiiri osasi sitten laittaa päänsä piiloon, mutta aina vain esiin pilkistävä häntä kertoi, että hiiri ei ollut häipynyt teepurkin takaa. Toivoimme sen ymmärtävän oman parhaansa ja häipyvän samaa reittiä kuin oli tullutkin. Siivoilimme siis kaikki muut sotkut, teimme ulkotöitä (vene tyhjennettiin, haravoitiin, puita kannettiin, katsastettiin paikkoja, nosteltiin unohtuneita penkkejä ja tralleja ynnä muuta) ennen kuin jouduimme tosiasian eteen. Hiiri piti hätistää voimakeinoin.

Keräsimme siis kaiken irtonaisen lattialta ja etsimme sopivat aseet. Tarkoituksenamme oli saada hiiri ensi lattialle ja päästää se sitten päiviltä. Hiiripä päätti toisin: se livahtikin vikkelästi tiskipöytää pitkin jääkaapin taakse ja hävisi näkymättömiin ja kuulumattomiin. Jäljelle jäi vain hirmuinen sotku. Presidentti-kahvi ei sentään ollut kelvannut syötäväksi, mutta rikki oli sekin pakkaus saatu. Lyhyt piipahdus mökillä muuttuikin monen tunnin raadantareissuksi!

Nyt mökin kaappeihin on jätetty vain sellaista tavaraa, joka on pakattu lasi- tai peltipurkkeihin ja -pulloihin. Ruokaa on toki vielä pakastin pullollaan. Jääkaappi on päällä, sielläkin on sekä syötävää että juotavaa. Molemmat pitäisi vielä tyhjentää ja pyyhkiä sekä jättää talven ajaksi ovet raolleen. Seuraavan kävijän kannattaa siis varautua hyvin eväin. Vesitonkkien vettä voi käyttää tiskiin, juotavaksi se ei kelpaa.

Hiirten lisäksi näimme ja kuulimme kymmenen laulujoutsenen ohilennon, kuuntelimme kauempaa korppien kraakuntaa ja ihmettelimme yksinäisen lokin outoa ääntä. Oli tyyntä ja rauhallista, ihmisten äänet puuttuivat maisemasta. Vene odottaa vielä verkoille soutajaa.