Perhekunta voi huokaista helpotuksesta: Ristisaari on nyt saateltu talvilepoon - vihdoinkin, voi sanoa, sillä ensilumi satoi jo menneellä viikolla, ja lämpötila pysyttelee miinuksen puolella. Venettä ympäröi ohut riite, ja satanut vesi oli veneessä jäisenä möhkäleenä lisäämässä painoa, kun Laurin kanssa kahteen pekkaan kiskoimme sen rantatöyrään päälle. Käännetyksikin sen saimme herukkapensaiden viereen.
Vene oli Laurin suurin huolenaihe, minua taas jännitti kovasti, miltä sisällä näyttäisi. Helpotus oli suuri, kun kävi ilmi, että hiiret olivat uskoneet kerrasta. Yhtään uusia pipanoita ei ollut ilmaantunut. Nyt uteliaita tulokkaita on tylysti odottamassa kaksi hiiribaaria keittiössä ja pesuhuoneessa yksi. Jelenan perhe saa huolehtia, ettei vain vahinkoa pääse tapahtumaan!
Jääkaappia emme tyhjentäneet kokonaan, sinne jäi vielä ainakin oivariinia, silliä, anjovista, ketsuppia, sinappia, tuoremehua, ruokakermaa, ehkä jotain muutakin. Muissa kaapeissa on öljyä, etikkaa, säilykkeitä (mm. purkki tonnikalaa). Eväät ovat siis tarpeeen, mutta ihan kaikkea ei tarvitse kantaa. Pakastinkin jäi päälle. Vähitellen sekin pitää sammuttaa, mutta ensin olisi syytä syödä sitä tyhjemmäksi.
Aurinko paistoi, ja luminen maisema oli kaunis. Tyytyväisinä retkeemme lähdimme syömään lounasta Vanhaan Vienoon.
Unohtui kertoa, että menomatkalla kävimme Paapan haudalla sytyttämässä kynttilän uuteen, kauniiseen hautalyhtyyn.
Raportin marraskuisesta lauantaipäivästä antoi Mumma
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti