Viattomain lasten päivä

Tampereella 24.10.2010

Rakas suku!

Aion tänään, umpisumuisena myöhäissyksyn sunnuntaina, väärinkäyttää mökkiblogiamme: en lähesty teitä ristisaarelaisena vaan simolankatulaisena. Asiani koskee almanakkaa. Toivon, että mahdollisimman monen teistä sopisi merkitä vuoden 2010 kalenterin viimeisille lehdille piipahdus Tampereella, Simolankadulla.

Periaatteessa vuosi sitten täällä sovittiin, että Viattomain lasten 20-vuotista perinnettä jatketaan. Nyt pitäisi katsoa, kenelle käy 28.12. puoliltapäivin tulla tapaamaan sukulaisia, seurustelemaan ja laulamaan yhdessä. Tietenkin Viattomain lasten päivä voi olla vain viitteellinen kokoontumispäivä, jos jokin muu ajankohta sopisi paremmin.

Päättymässä oleva vuosi on ollut monien juhlien vuosi: merkkipäiviä riitti, ja suku ja ystävät tulivat koolle moneen kertaan. Uskon, että kaikki koimme sen arvokkaaksi ja tärkeäksi. Joku on joskus keksinyt sloganin "suku on pahin", ja voi se olla niinkin. Minä en kuitenkaan usko, että se meillä pitää paikkansa. Päinvastoin, onnistuneet sukujuhlat voivat rikastuttaa perinnettä uusilla ideoilla, ja niin perinne vahvistuu eikä pääse kangistumaan.

Heinäkuiset, mainiot mökkijuhlat vahvistivat ajatusta, että talvellakin voitaisiin pitää sukujuhlat nyyttäriperiaatteella. On vain varottava, että samat ihmiset eivät ota kantaakseen liian suurta osuutta vaivannäöstä! Pyydän kommentteja. Itse lupaan huolehtia, että kahvipöydässä on joulupullia, Paapan lempikakkua ja Mumman pikkuruisia torttuja. Muuten, ruoan ei toki tarvitse olla jouluista, jouluruokia on syöty jo monta päivää.

Osuutensa voi "suorittaa" myös heittämällä jonkin idean yhteistä tekemistä varten. Muutaman kerran olemme kisailleet hauskojen tietokilpailujen parissa, sekin ohjelma voitaisiin elvyttää. Ja laulua ja leikkiä iltapäivään mahtuu.

Pian siirrymme uuteen vuoteen ja uudelle vuosikymmenelle. Emme tiedä, minkälaiset salaisuudet meitä ovat odottamassa - ensi hätään ainakin uskomme postin tuovan hääkutsuja! Aivan varmaa on, että tulevaisuudella on varattuna meille niin ihania kuin raskaitakin asioita. Kannattaa muistaa, että suku on turvaverkko ja voimavara, jota on hyvä vaalia, koska sitä tarvitaan niin jakamaan iloa kuin kuin kantamaan huolten kohdatessa.

Lähden tästä viikon päästä Teneriffalle. Sieltä palattuani joulu on taas harppauksen lähempänä. Toivon teille kaikille hienoa, jännittävää kaamosaikaa!
Tuija-mumma

Remonteista

Hannu kävi mökillä tutkimassa remonttien tarvetta. Kiersimme talon, kävimme sen päällä ja alla. Hannu kiipesi myös vintille ja konttasi sen päästä päähän. Tässä katselmuksen tulos:

On kaksi mahdollista remonttia, kattoremontti ja eristysremontti. Ne ovat töinä toisistaan erilliset. Niillä on myös aivan erilainen toteuttamisen logiikka.

Kattoremontti on tehtävä sitten kun se on tehtävä, mutta etukäteen siihen ei ole syytä ryhtyä, koska katolla ei ole juuri muuta tehtävää kuin pitää vettä. Sen homman meidän kattomme hoitaa yhä hyvin. Vintillä ei ollut mitään jälkiä kosteudesta. Hannu sanoi että katto on yhä hyvässä kunnossa ja lupasi sille vielä ainakin viisi vuotta elinaikaa. Hannu suositteli että kun katto lopulta korjataan, siihen tehdään peltikatto. Sen voi rakentaa suoraan vanhojen rakenteiden päälle. Peltikatto on ikuinen ja kustannukset jäävät puoleen huopakatosta. Meidän pitäisi vain päättää, onko sateen ropina hyvä vai paha asia. Tiilikattoa ei kuulemma voi tehdä. Se painaa liikaa. Huopakatto on mahdollinen mutta tulee kalliimmaksi. Hannu kyllä sanoi, ettei oikein tunne huopakattojen uusimpia keksintöjä.

Eristysremontti sen sijaan voidaan tehdä vaikka heti. Sen ansiosta mökki muuttuu mukavammaksi käyttää, ja osa rahoista saadaan takaisin alentuneena sähkölaskuna. Koko vuoden sähkölasku on ollut viime vuosina tonnin luokkaa - eli aika paljon. Se tarkoittaa että talo ei pidä lämpöä sisällään. Hannu sanoi ettei eristysremontti ole työnä kovin kummallinen. Käytännössä tehtäisiin suunnilleen niin että yhtenä keväisenä viikonloppuna topparoikka kantaisi ensin kaikki keittiön ja olohuoneen huonekalut harmonihuoneeseen. Sitten näiden kahden huoneen lattiat revittäisiin pois. Sitten Hannu tulisi paikalle ja tarkistaisi, kuinka lattian ja seinien yhtymäkohdat on tehty. Sen mukaan päätettäisiin, revittäisiinkö myös sisäseinät. Seuraavana viikonloppuna paikalle tulisi taas topparoikka, joka Hannun johdolla täyttäisi lattiat ja ehkä seinät villalla ja eristyslevyillä. Sitten uusi lattia lyötäisiin paikalleen. Kustannus olisi muutamia tonneja, sanoo Hannu.

Remontin yhteydessä mökkiin kannattaisi asentaa ilmalämpöpumppu. Ne ovat muotia ja syystäkin. Pumppu maksaa pari tonnia mutta maksaa itsensä takaisin muutamassa vuodessa.

Onko mielipiteitä?

Itse kannattaisin tuota eristysremonttia jo ensi keväänä mutta mitään pakkoa tai kiirettä ei siis ole.

Kirjurina: Lauri

Katto uusiksi, entä muuta?

Nuohooja kävi mökillä torstaina 12.8. Hän osoittautui kyläläiseksi, oli asustellut koululla 60- ja 70-luvulla, ja tunsi kovin hyvin niin Mäkelät kuin Välimaat. Molempiin tämä puhelias veikko pitää selvästi paljon yhteyksiä. Hänen talvikalatraditioihinsa oli kuulunut poiketa Heikin kanssa Pentillä (Mäkinen meidän naapurissa) viemässä kalaa. Vaan ei taida Pentti enää tänä talvena tulla, hän murehti.

Molemmat piiput nuohooja totesi toimiviksi ja tarkoituksiinsa sopiviksi. Ei huolta eikä hätää niistä. Kaksi suullista huomautusta tuli kumminkin, sellaista, joista seuraavalla kerralla tulisi kirjallinen muikkari, jotta ainakin nuohooja olisi pessyt kätensä vastuusta.

Ensimmäinen huomautuksenaiheuttaja on hoidettu valmiiksi jo, mutta kerrottakoon tässä. Saunan ovenpielessä oli vajaan parinkymmenen sentin mittainen matka, jossa kiuas on vain lyhyen matkan päässä seinästä eli tulipinta helposti syttyvästä materiaalista. Miten oli mahtanut tuollainen aiemmin mennä läpi? Mehän muistamme, että mineriittilevy ei ole jatkunut koko kiukaan mittaa.

Tuomas ja Maria, alle kolmikuukautisesta Neelasta puhumattakaan, eivät olleet koskaan käyneet Ristisaaressa. Koska sellaisesta käynnistä oli ollut monesti ennenkin puhe, ajatus kutsua heidät paikalle syntyi nopeasti. Onneksi lomalaisilla oli aikaa. Mikko kipaisi Kangasalan Rautiassa sahauttamassa sopivankokoiset levyt (ja Tuomaksen tultua hurautti samaan kauppaan vielä toisenkin kerran, niin saatiin kaikki kiinnitystarpeet), ja Tuomas tunnetulla taidollaan laittoi levyt nätisti paikoilleen. Ei pitäisi tulla muikkaria.

Toinen asia on isompi. Nuohooja totesi katon sellaiseksi, josta oletettavasti voisi kuvitella veden tulevan pian läpi. Kattoremontti on siis pantava alulle pian.

Keskustelua tarvitaan kuitenkin remontin laajuudesta. Lähdetäänkö minimimallista, jossa lähinnä vaihdetaan katemateriaali ja tutkitaan mahdolliset muut vauriot, mutta ei tehdä muuta? Vai ryhdytäänkö suunnittelijoiksi ja laitetaan asioita uuteen uskoon, jopa ihan talvilämpimäksi asti? Se edellyttäisi koskemista kaikkiin seiniin ja lattioihin, oikeastaan melkein kaiken uudelleen rakentamista. Entä sitten ne eri toiveet, joita on kuultu, keittiö toimivammaksi, kompostivessa sisälle, katto korkeammalle ja vinttiin huoneet (ja sinne portaat), roilon savea loitommalle kosteuden karkottamiseksi jne.? Kuka innostuu, kuka nimenomaan ei? Kuinka paljon on mahdollista panna rahaa remonttiin? Kuka kutsuttaisiin suunnittelijaksi?

Olen (kirjoittaja on siis Mikko) aiemmissa keskusteluissa ollut yleensä sitä mieltä, että pian olisi aika sopia mökin kohtalosta pitemmällä tähtäyksellä. Tällöin olen katsellut jo seuraavaan sukupolveen ja ajatellut, ettei kahdeksassa serkuksessa ja heidän (tulevissa) perheissään ole kykyä yhteisomistukseen, joten ajatuksissani on ollut, että jonkun on lunastettava koko komeus itselleen ja maksettava muut pois.

Nyt tuumaan, että ehkä olen ollut liian malttamaton ja tuominnut itsenikin ennenaikaisesti vainajaksi. Ehkä meidänkin sukupolvellamme on elinaikaa vielä, ihan moniaita vuosiakin. Koska aika ei ole ollut otollinen pesänjakoon, on jatkettava toistaiseksi nykyiseen tapaan. Silloin on vain otettava yhteisesti vastuu, koska omistus on yhteinen. Miten iso remontti siis? Mitä itse kukin toivoo?

Puu kaatui

Mökkikartta kuin silloin ennen

Lauri piirsi kartan ensin lyijykynällä, sitten sinisellä mökkipäiväkirjaan. Ne, joiden muisti ulottui 60-luvulle, palauttivat saaren eri kohdille niiden oikeat nimet.

Kuvia ja tekstejä voi vapaasti lisätä, jotta dokumentaatio olisi lähes täydellinen.

Tämäkin oli osa Mökin 50-vuotisjuhlaa.

Lauri piirtää.

Näin 60-lukulaiset muistivat.

Jättiläisen sauna saaresta nähtynä.

Keto 1.

Keto 2.

Iso kivi. Onko tämä se Intiaanipäällikkö?

Ja onko tässä taaempana Peikonkivi?

Pitäkallio ja sen takana Yksipuinen.

Linnan rauniot.

Jättiläisen sauna veneestä kuvattuna.

Satumetsä veneestä kuvattuna. Vastavalo luo vaikutelman,
että metsä olisi kaatumaisillaan takaviistoon.

Vastaanottoniemi.

Vastaanottoniemi toiselta suunnalta.

Riippusilta. Tai ainakin sen paikka.

Makkararanta.

Vuonna 2010 voimassa oleva ranta-asemakaava.

Mökkielämää 50 vuotta

Juhlaa juhlisti myös kuha,

jonka mitat lounasaikaan tultaessa vain kasvoivat.

Juhannuksena 2010

Juhannuksen uutuuksia olivat lähde ja mölkky.
Kokkoa ei poltettu. Lättyjen paisto säästettiin mökin 50-vuotisjuhlaan 3. heinäkuuta.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Mölkky

Ennen talkoita

moi,

listaan tähän ensi sunnuntain talkoopäivän töitä. niitä on nyt enemmän kuin ennen, joten olisi hyvä että mahdollisimman moni pääsisi mukaan:

- talojen siivous: matot, patjat ja peitot ulos, pölyt, lattioiden pesu

- keittiön siivous, ruokakaappien tarkastaminen ja järjestäminen

- ikkunoiden pesu ja tiivistäminen (tiivistenauhat on siellä valmiina)

- kattojen harjaus

- saunan pesu

- vessan ja kompostin tyhjennys

- haravointi ja katteiden rakentaminen pensaille (ne on leikattu)

- puutyöt: kaadoimme hannun kanssa viikko sitten tontilta kuusi isoa puuta. ne olisi hyvä hakata haloiksi nyt tuoreeltaan kun ne menevät vielä helposti. on myös oksaraivausta yms. - paljon työtä. jos jollakin on kotona hyvä kirves, sen voisi ottaa mukaan

- väliaikaisen puuvajan rakentaminen pömpelin lähelle tai mäelle. puuta tulee nyt niin paljon että ne on saatava johonkin kuivumaan nätisti

toivokaamme ettei sada.

lauri

Ristisaaren Rasitus su 2.5.

Perinteisiin kevättalkoisiin kutsumme joukot sunnuntaina 2.5. Vappuaatto osuu tänä vuonna perjantaille ja varsinainen vappujuhla lauantaille. Kevätviikonloppua voi tietenkin viettää mökillä jo perjantaista alkaen, mutta varsinainen yhteinen koitos siirretään nuorison mukaan saamisen toivossa sunnuntaille. Me Mikon kanssa palaamme Provencen-lomalta perjantaita vasten yöllä, joten meistä tuskin on viikonlopun viettoon ennen talkoopäivää.

Lähes yhtä pitkän perinteen mukaan lupaamme huolehtia talkoopäivän muonituksesta kala-kasvislinjalla. Kakkumakeista huolehtimisen jätämme mieluusti niistä ja niiden leipomisesta nauttivalle.

Keväisiin näkemisiin!

Mikko ja Kaisa

Vuoden 2010 mökkivuorot

Pahasti myöhässä kirjaan vuoden 2010 ja kevään 2011 mökkivuorot.

TOUKOKUU Mikko

KESÄKUU

Viikko 22 Lauri

viikko 23 Sanna

viikko 24 Mikko

viikko 25 Mari

viikko 26 Mari

HEINÄKUU

viikko 27 Sanna

viikko 28 Sanna

viikko 29 Lauri

viikko 30 Lauri

ELOKUU

viikko 31 Mikko

viikko 32 Mikko

viikko 33 Mari

viikko 34 VAPAA

SYYSKUU Lauri

LOKAKUU Sanna

MARRASKUU Lauri

JOULUKUU Mikko

TAMMIKUU Sanna

HELMIKUU Mari

MAALISKUU Mikko

HUHTIKUU VAPAA

TOUKOKUU Mari

Hyvää uutta mökkivuotta meille, toivoo kirjuri Kaisa.