Viattomain lasten päivä

Tampereella 24.10.2010

Rakas suku!

Aion tänään, umpisumuisena myöhäissyksyn sunnuntaina, väärinkäyttää mökkiblogiamme: en lähesty teitä ristisaarelaisena vaan simolankatulaisena. Asiani koskee almanakkaa. Toivon, että mahdollisimman monen teistä sopisi merkitä vuoden 2010 kalenterin viimeisille lehdille piipahdus Tampereella, Simolankadulla.

Periaatteessa vuosi sitten täällä sovittiin, että Viattomain lasten 20-vuotista perinnettä jatketaan. Nyt pitäisi katsoa, kenelle käy 28.12. puoliltapäivin tulla tapaamaan sukulaisia, seurustelemaan ja laulamaan yhdessä. Tietenkin Viattomain lasten päivä voi olla vain viitteellinen kokoontumispäivä, jos jokin muu ajankohta sopisi paremmin.

Päättymässä oleva vuosi on ollut monien juhlien vuosi: merkkipäiviä riitti, ja suku ja ystävät tulivat koolle moneen kertaan. Uskon, että kaikki koimme sen arvokkaaksi ja tärkeäksi. Joku on joskus keksinyt sloganin "suku on pahin", ja voi se olla niinkin. Minä en kuitenkaan usko, että se meillä pitää paikkansa. Päinvastoin, onnistuneet sukujuhlat voivat rikastuttaa perinnettä uusilla ideoilla, ja niin perinne vahvistuu eikä pääse kangistumaan.

Heinäkuiset, mainiot mökkijuhlat vahvistivat ajatusta, että talvellakin voitaisiin pitää sukujuhlat nyyttäriperiaatteella. On vain varottava, että samat ihmiset eivät ota kantaakseen liian suurta osuutta vaivannäöstä! Pyydän kommentteja. Itse lupaan huolehtia, että kahvipöydässä on joulupullia, Paapan lempikakkua ja Mumman pikkuruisia torttuja. Muuten, ruoan ei toki tarvitse olla jouluista, jouluruokia on syöty jo monta päivää.

Osuutensa voi "suorittaa" myös heittämällä jonkin idean yhteistä tekemistä varten. Muutaman kerran olemme kisailleet hauskojen tietokilpailujen parissa, sekin ohjelma voitaisiin elvyttää. Ja laulua ja leikkiä iltapäivään mahtuu.

Pian siirrymme uuteen vuoteen ja uudelle vuosikymmenelle. Emme tiedä, minkälaiset salaisuudet meitä ovat odottamassa - ensi hätään ainakin uskomme postin tuovan hääkutsuja! Aivan varmaa on, että tulevaisuudella on varattuna meille niin ihania kuin raskaitakin asioita. Kannattaa muistaa, että suku on turvaverkko ja voimavara, jota on hyvä vaalia, koska sitä tarvitaan niin jakamaan iloa kuin kuin kantamaan huolten kohdatessa.

Lähden tästä viikon päästä Teneriffalle. Sieltä palattuani joulu on taas harppauksen lähempänä. Toivon teille kaikille hienoa, jännittävää kaamosaikaa!
Tuija-mumma